Työehdot

Työajan käsite

Työaikalain mukaan työaika tarkoittaa aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla. (Työaikalaki 872/2019 §3.) Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Työviikko alkaa maanantaista ja vuorokausi vaihtuu klo 24, jollei toisin sovita. Yleissääntö mahdollistaa lyhyempi työaikaa ja kuuden päivän työviikko. (Työsuojelu, 2021)

Säännöllinen työaika voi ylittää kahdella tavalla. Lisätyö on mahdollista vain työntekijän luvalla. Työntekijällä on oikeus henkilökohtaisen syyn takia kieltäytyä lisätyöstä. Lisätyötä tehdään työsopimuksen mukaisen työajan lisäksi, mutta se ei voi ylitä säännöllistä työaikaa. Lisätyöstä maksetaan normaalia palkkaa. Työsopimuksessa voi olla toki määrätty lisätyön palkan määrästä. (Yrittäjät, 2018)

Ylityö tehdään työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi. Ylityö edellyttää työnantajan aloitetta ja työntekijän suostumusta. Ylityöstä maksetaan korotettu palkka. Palkan suuruus riippuu työaikamuodosta ja ylityötuntien määrästä. Työehtosopimuksissa voi olla ylitöiden korvaamisesta määräyksiä, joita työnantajan täytyy ottaa huomioon. (Työsuojelu, 2021) 

Työaikajoustomallit

Työaikalaki säätelee lainmukaiset työajat, mutta alle 18-vuotiaiden työaikaa säätelee erillinen laki. Työaika on työhön käytetty aika, jolloin työntekijä on velvollinen hoitamaan työnsä ja olemaan työnantajan käytettävissä. Uudessa työaikalaissa määritellään työaikajoustomallit, jotka ovat säännöllinen työaika, liukuva työaika, joustotyöaika ja työaikapankki. (Työaikalaki 872/2019.)

Säännöllinen työaika tarkoittaa työntekijän sopimuksen mukaista vuorokautista ja viikoittaista työaikaa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämistä enintään kahdella tunnilla työnantajan ja työntekijän sopimukseen perustuvan säännöllisen työajan lain mukaan. Viikoittaisen työtuntien tulee tällöin tasoittaa 40 tunniksi enintään neljän kuukauden ajanjakson aikana. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla lain mukaan enintään 48 tuntia. Tällainen sopimus voidaan tehdä vain toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva ja vähintään kahden viikon pituinen määräaikainen sopimus tulee tehdä kirjallisena ja sopimus on irtisanottava päättymään työajan tasoittumisjakson päättyessä. (Työaikalaki 872/2019 § 11.)

Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös liukuvaksi työajaksi, eli työntekijällä on oikeus itse päättää työhön saapumisen- ja töistä lähtemisen aika. Liukuvassa työajassa työaikaa voi lyhentää tai pidentää vai neljän tunnin liukuma-ajalla. Viikoittainen säännöllinen työaika eli 40 tuntia saa ylittyä tai alittua liukumarajojen puitteissa. Ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten enintään 20 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla palkallisella vapaa-ajalla. (Työaikalaki 872/2019 § 12.)

Joustotyöaikaa voidaan käyttää työtehtävissä, missä työntekijän on mahdollisuus päättää itsenäisesti työajasta ja -paikasta. Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta ja sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen. Joustotyöajassa viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Sopimus on tehtävä kirjallisena. (Työaikalaki 872/2019 § 13.)

Työaikapankilla tarkoitetaan järjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työnantaja tai henkilöstöryhmä voivat yhdessä sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta. Sopimuksessa on sovittava siitä, mitä eriä työaikapankkiin voidaan siirtää, säästämisrajoista, työaikapankin lakkaamisesta ja vapaan käyttämisen periaatteista. Työntekijän suostumuksella järjestelmään voidaan siirtää lisä- ja ylityötunteja, liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja ja lakiin perustuvia rahamääräisiä etuuksia. Työaikapankkiin ei saa siirtää työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eli rahamääräisiä etuuksia. Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyjä vapaita vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, niin työntekijällä on vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana. (Työaikalaki 872/2019 § 14.) 

Vuosilomalaki

Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Loman pituutta laskettaessa päivän osa pyöristetään täyteen lomapäivään. (Vuosilomalaki 162/2005 § 5.)

Täydellä lomanmääräytymiskuukaudella tarkoitetaan kalenterikuukautta, minkä aikana työntekijä on kerryttänyt vähintään 14 työssäolopäivää. Mikäli työntekijä on työsopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, ettei hänelle ehdi kertyä 14 työssäolopäivää. Katsotaan lomanmääräytymiskuukaudeksi sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana hänelle kertyy työtä vähintään 35 työtuntia. (vuosilomalaki 6 §.) Esimerkiksi tuntityöntekijöiden kohdalla voidaan noudattaa 35 työtunnin kertymisperiaatetta katsottaessa täysiä lomanmääräytymiskuukausia. (Lounavuori, 2018, s.19)

Työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin tässä laissa säädetään. Palkkaan kuuluvat luontoisedut on vuosiloman aikana annettava vähentämättöminä. Luontoisedut, jotka eivät ole työntekijän käytettävissä vuosiloman aikana, korvataan rahalla. (Vuosilomalaki 162/2005 § 9.)

Muun kuin viikko- tai kuukausipalkalla alle 14 päivänä kalenterikuukaudessa työtä tekevän työntekijän vuosilomapalkka on 9 prosenttia taikka työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. (Vuosilomalaki 162/2005 § 12.)

Vuosilomasta 24 arkipäivää on sijoitettava lomakaudelle (kesäloma). Muu osa lomasta (talviloma) on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Kesäloma ja talviloma on annettava yhdenjaksoisena, jollei työn käynnissä pitämiseksi ole välttämätöntä jakaa sitä osaa kesälomasta, joka ylittää 12 arkipäivää, pidettäväksi yhdessä tai useammassa osassa. Jos loman antaminen lomakaudella aiheuttaa kausiluonteisessa työssä olennaisia vaikeuksia työnantajan toiminnalle, kesäloma voidaan antaa lomakauden ulkopuolella saman kalenterivuoden aikana. (Vuosilomalaki 162/2005 § 20.)

Työntekijänä on tärkeää ymmärtää vuosilomalakiin liittyvät säännökset ja toimenpiteet. Loman määräytyminen on työsuhteen pituudesta ja työssäolopäivien määrästä kiinni. Lomapalkan suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi kestäneen työsuhteen pituus ja joko 14 päivän työkuukausi tai 35 työtunnin mukainen lomapalkanmaksu. Työntekijän on saatava mahdollisuus esittää toiveensa loman ajankohdasta, mutta lopullisen päätöksen kuitenkin määrää työnantaja. Vuosiloman ajankohta tulee kertoa työntekijälle aikaisintaan kuukausi ennen loman alkamista. Lomaa ei myöskään voi jättää kokonaan pitämättä, eikä sitä voi vaatia kokonaan rahana.  

Pohdinta: 

Työaikalain mukaan työaika on se aika, mikä velvoittaa työntekijää olemaan töissä. Koemme, että työaikaseuranta on tietyllä tavalla hyvä asia esimerkiksi vuorotöissä. Silloin tiedetään, milloin kukakin on ollut töissä, ja se on tasavertaista kaikille, kun kaikki on ajoissa. Liukuva työaika antaa vapautta ja samalla hyvinvointia. Se mahdollistaa myös, että voi itse päättää milloin menee töihin ja pääsee töistä, tällä pystyy aikatauluttamaan paremmin oman elämän. Mielestämme työaika on askel tulevaisuuteen ja kohti modernimpaa työmallia, jota tulisi käyttää, jos työtehtävät sallivat sen. Hyvä, että on mahdollisuus myös muuttaa lomapäivät palkaksi, sillä jos joku kokee, ettei tarvitse lomaa niin on mahdollisuus tienata lisää.   

Lähteet

Lounavuori, E. (2018). Vakuutusalan työvoimaresurssien suunnittelun sääntely. Opinnäytetyö. Liiketalouden koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu. Haettu 23.03.2021 osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018122022569

Työaikalaki 872/2019. Haettu 23.03.2021 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190872

Työsuojelu. (2021). Lisä- ja yliyöt. Haettu 24.03.2021 osoitteesta https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/tyoaika/lisa-jaylityot

Työsuojelu. (2021). Säännöllinen työaika. Haettu 24.03.2021 osoitteesta https://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/tyoaika/saannollinen

Vuosilomalaki 162/2005. Haettu 23.03.2021 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050162#L2

Yrittäjät. (2018). Säännöllisen työajan ylittäminen. Haettu 24.03.2021 osoitteesta https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/tyonantajan-abc/tyoaika/saannollisen-tyoajan-ylittaminen-318094#:~:text=Ylity%C3%B6t%C3%A4%20on%20ty%C3%B6aikalain%20mukaisen%20s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6llisen,kertaa%20varten%20erikseen%20antamalla%20suostumuksella.&text=Ylity%C3%B6n%20teett%C3%A4mist%C3%A4%20rajoittavat%20ty%C3%B6aikalain%20enimm%C3%A4ism%C3%A4%C3%A4r%C3%A4t.